29. heinäkuuta 2015

Mantelimaito

Tavallisen lehmänmaidon korvikkeet ovat viime vuosina yleistyneet aikamoista vauhtia. Hyvä niin, sillä tavallinen maito ei sovi kaikille joko allergian tai muun syyn vuoksi. Muistan, kun maitoallergikko sai etsiä sitä yhtä kaura- tai soijamaitoa ties kuinka pitkään kaupan maito-osastolla. Nykyään erilaisille pähkinä- ja kasvipohjaisille juomille on oma hylly.

Olen itse maitotuotteiden suurkuluttaja; maito, jogurtti, rahka, jäätelö, kaikki kelpaa. Pähkinämaitoon tehty tuorepuuro on kuitenkin paljon pehmeämmän makuista, ja mantelimaito on oma suosikkini. Mantelimaitoa voi tehdä helposti myös itse, ja siten makeus- ja sakeustason saa säädettyä juuri mieleisekseen. Mukailin tässä Karita Tykän reseptiä, tästä määrästä tuli puoli litraa valmista juomaa.

2dl kuorettomia manteleita
5,5dl vettä
2 taatelia
1rkl vaahterasiirappia

Liota manteleita yön yli, huuhdo ja valuta ne hyvin. Jos et käytä tuoreita taateleita, liota niitä hetki juomaan tulevassa vedessä. Laita vesi, valutetut mantelit ja pilkotut taatelit blenderiin ja anna pyöriä, kunnes seos alkaa olla tasaista. Lisää vaahterasiirappia maun mukaan ja sekoita vielä hetki.

Vuoraa iso sihti harsokankaalla ja valuta juoma sihdin läpi kulhoon. Puristele kaikki neste massasta. Kaada valmis juoma kulhosta suljettavaan lasipulloon ja säilytä jääkaapissa. Käytä 3-4 päivän aikana.


In English:

Almond milk

There was a time, not so long ago, when it was quite a task to try and find soy or oat milk in a regular food market. Nowadays it's a different story, there's a whole section for plant based and nut milks. I use dairy in all its forms; milk, yoghurt, quark, ice cream, bring it on. However, I think nut milk makes softer and smoother overnight oats, especially almond milk. You can make it easilly at home and that way the sweetness and "density" is up to you. I used Karita Tykkä's recipe as a base but tweaked it a little. This recipe makes about 5dl of almond milk.

2dl blanched almonds
5,5dl water
2 dates
1 tablespoon maple syrup

Soak the almonds overnight, rinse well and drain. If you don't use fresh dates soak them for 5-10 minutes in the 5,5dl of water and dice them. Add the almonds, water and dates to a blender and mix until smooth. Add the maple syrup, to taste, and mix a bit more.

Spread a cheesecloth on a strainer and pour the almond milk through it into a bowl. Squeeze all the liquid out of the almond mixture, pour the milk into an air-tight glass bottle and use in 3-4 days.

19. heinäkuuta 2015

Mansikkakakku lasissa

...eli kun kuivakakku ei irtoa vuoastaan ja vieraat tulevat puolen tunnin päästä.

Tiedättehän sen tunteen, kun vaivalla ja rakkaudella tekee hyvän kuivakakkutaikinan, kaataa sen huolellisesti valmisteltuun vuokaan, paistaa kakun juuri sopivan kypsäksi (kaunis kullanruskea pinta) ja sitten se hemmetin tuotos jää kumotessa puoliksi vuokaan, eikä kakkua pelasta enää mikään? Jos ette, niin onnittelut. Kyllä se teidänkin onni vielä joskus loppuu.

Onneksi on trifle, jolla pelastetaan ihan mikä tilanne tahansa! Kuka arvaisikaan kakkukatastrofia, kun kannat kauniit lasiin annostellut trifle-herkut pöytään, kuin mikäkin kodin hengetär konsanaan! No, ehkä nyt vähän dramatisoin tilannetta ja liioittelin lopputulosta, mutta joskus niinkin täytyy tehdä. Tämä ei varsinaisesti ole mikään resepti, mutta joskus on hyvä kirjata ihan ne yksinkertaisimmatkin jutut ylös.

6-8 mansikkaa (tuore tai pakaste)
0,5tl tomusokeria
2 viipaletta kuivakakkua
vaniljakastiketta, kermavaahtoa tai jäätelöä maun mukaan

Paloittele mansikat ja sekoita tomusokerin kanssa. Jos käytät pakastemansikoita, pilko ne jo kohmeisena. Lusikoi puolet mansikoista tarjoiluastian pohjalle, murusta toinen kakkuviipale päälle ja lisää puolet vaniljakastikkeesta / kermavaahdosta / jäätelöstä. Lusikoi suurin osa lopuista mansikoista, lisää toinen kakkuviipale ja vaniljakastike / kermavaahto / jäätelö. Koristele lopuksi vielä muutamalla mansikkapalalla ja ripauksella tomusokeria ja tarjoa heti. Tämän voi tehdä myös isommalle porukalle suurempaan astiaan, mutta yksittäiset annokset ovat mielestäni kivempia ja kokonaisuus ei näytä mössöltä. Ja tätä voi kyllä tehdä, vaikka kuivakakku ei olisikaan epäonnistunut.


In English:

Strawberry cake in a glass

... aka when the bundt doesn't come out of the pan as nicely as you hoped and your guests are at the door.

You know the feeling when you make a very nice batter with care and love, pour it into a very well prepared bundt pan, bake the cake to perfection (lovely, golden surface) and then the damn thing doesn't come out in one piece and it's all ruined? If not, I applaude you. Your luck will run out eventually, though, so you just wait.

Luckily there is a thing called trifle that will save anything! Who would know anything about the cake disaster when you bring these lovely sofisticated desserts to the table like the domestic goddess that you are? Well now, maybe I exaggerated a bit and dramatized the situation, too, but sometimes you just need that to make an impact. This isn't exactly a recipe but it's not a bad thing to write down the simplest things.

6-8 strawberries, fresh or frozen
0,5 teaspoon powdered sugar
2 slices bundt cake
vanilla custard, whipped cream or ice cream, to taste

Dice the strawberries and mix with the powdered sugar. If you use frozen strawberries chop them before they're completely thawed. Spoon half of the strawberries on the bottom of the serving glass, crmble one slice of the cake on top and add half of the custard / cream / ice cream. Spoon almoost all of the remaining strawberries on top, crmble the other cake slice and add the rest of the custard / cream / ice cream. Garnish with a few dices of the strawberries and sprinkle woth powdered sugar. You could make this to a bigger croud in one big dish, but I think the individual ones are nicer and it doesn't turn into a mush that easilly. And you could make this even if the bundt turns out just fine. Your choice.

18. heinäkuuta 2015

New York, New York

Reissusta on kotiuduttu, mutta kroppa hakee vielä oikeaa vuorokausirytmiä. Toisaalta, en tiedä onko se niin huono juttu, jos menee ennen puolta kymmentä nukkumaan ja herää puoli kuusi, maanantaina kun alkaa taas työt. Miten aika meneekin näin nopeasti?! Tässä omia kohokohtia matkasta ja muutama vinkki, jos itse olet suunnistamassa New Yorkiin.

Kulkeminen:

JFK-Manhattan -välin tulimme metrolla. Lentokentän alueella kulkee ilmainen Airtrain, mutta viimeinen pysäkinväli Terminal 8- Jamaica maksaa $5. Lisäksi tulee dollarin lisämaksu MetroCard-lipukkeesta. Lippu maksetaan Jamaica- asemalta poistuttaessa. Lippuautomaateista saa ostettua myös muita lippuvaihtoehtoja, tosin meidän haluama 7 päivän / 30 dollarin lippu tuli hankkia Jamaica- aseman metrotunnelista. Ehkä tällä pyritään välttämään ruuhkaa kyseisillä automaateilla, tai sitten jenkkilogiikka ei vain mene yksiin minun järkeilyn kanssa. En huomannut katsoa kelloa kentältä lähtiessämme, mutta kokonaisuudessaan matka-aika Midtownissa sijaitsevaan hotelliin oli noin 1,5 tuntia. Paluumatkan jouduimme tulemaan taksilla, jolloin matka-aika oli hieman reilun tunnin.

Tähän väliin on mainittava erityiskehut hotellillemme. Iroquois sijaitsee aivan mahtavalla paikalla 5th ja 6th Aven välissä Midtownissa, siitä on lyhyt matka niin Times Squarelle, Port Authorityn bussiasemalla, Grand Centralille kuin monen linjan metroasemillekin. Lisäksi palvelu oli hyvää, hotellin concierge teki viimeisenä päivänä tunnin töitä selvittääkseen lentosotkua, jota ei sitten ollutkaan (kiitos Supersaver, en koskaan unohda) ja huone oli siisti ja sopivan kokoinen. Hotellissa on ilmainen wifi (aivan ehdoton!), New York Times tuodaan huoneeseen ja naapurissa sijatsee hyvä The Red Flame Diner, jossa kävimme kahtena aamuna aamiaisella.

(kuva: www.mta.info)

New Yorkin metrokartta on äärimmäisen kätevä, turistikarttoihin se onkin painettu valmiiksi. Kannattaa kuitenkin aina tarkistaa, meneekö kyseinen sisäänkäynti Downtownin vai Uptownin suuntaan, ennen kuin leimaa kortin. Tuossa meidän viikon kortissa se nyt ei sinällään merkitse, mutta jos kortille on ladannut rahaa, ei sitä saa enää takaisin. Rakennustöiden vuoksi jotkin pysäkit saattavat myös jäädä välistä, niin arkena kuin viikonloppuna. Asiasta infotaan kyllä kuulutuksissa ja myös paikallisissa aamun tv-ohjelmissa, mutta kuulutuksiin täytyy keskittyä (ja toivoa, ettei kukaan puhu kovin kovaan ääneen metrossa).

Koska alkuperäisistä ennusteista huolimatta sää suosi meitä joka päivä, kuljimme todella paljon kävellen. Hitaampaa toki kuin metrolla, mutta näimme paljon enemmän ja kaupungista sai mielestäni paljon kattavamman kuvan. Taksia emme käyttäneet Manhattanin sisällä, mutta ihmiset todella nappaavat niitä "lennosta", aivan kuten elokuvissa.

Nähtävyydet:

Hankimme turisteille suunnitellun CityPASS- paketin, joka sisältää kuusi eri kohdetta, osa on valinnaisia. Paketilla säästää lippukuluissa kohteista riippuen useamman kympin ja jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Kannattaa lukea "fine print" parissa kohtaa, 9/11 Memorial & Museum -kohteeseen pääsee passilla vasta klo 14 jälkeen ja Empire State Buildingin iltavierailun voi tehdä vasta klo 22 jälkeen. Ei mielestäni kuitenkan kovinkaan rajaavaa, muut menot voi hyvin suunnitella noiden aikojen ympärille. Vihkon lipukkeissa on myös muuta tärkeää tietoa muun muassa siitä, mille tiskille pitää mennä. Nopeuttaa kun katsoo ne valmiiksi, aika harvaan paikkaan jouduimme oikeasti jonottamaan pidempään kuin vartin verran.


Omia suosikkejani olivat nähtävyysristeily, jolla kävimme heti ensimmäisenä päivänä sekä Empire State Building. Risteilylaiva lähti Hudsonin rannasta ja kiersi Vapaudenpatsaan kautta toiselle puolelle Manhattania ja tuli sitten samaa reittiä takaisin. Kaupungin hahmottaa kivasti mereltä käsin ja kuvausmahdollisuudet ovat hyvät. Pidin myös risteilyn "selostajasta", joka kertoi kohteiden ja New Yorkin historiasta. Empire State Buildingiin pääsee saman päivän aikana kahdesti, kävimme heti aamusta ja illalla yhdentoista jälkeen. Näkymät ovat hienot jo päiväsaikaan, mutta illalla valomeri on upea. Eihän sellaista muualla näe.


Turistikarttoihin on merkattu myös paljon eri nähtävyyksiä, eikä kaikesta tarvitse maksaa. Keskuspuiston kohteet jäivät meiltä osin näkemättä ajan rajallisuuden ja puistossa olleen tapahtuman vuoksi, mutta pitää sitä jotain olla ensi kerraksikin. Nähtävyyksiä on myös monenlaisia, toisille Palace, METin portaat ja Empire State ovat ihan toisesta syystä tuttuja, samoin eräätkin West Villagessa sijaitsevan talon portaat sekä suhteellisen lähellä olevan talon julkisivu. Pienellä taustatyöllä löytää helposti tv:stä tuttujen paikkojen osoitteita, jos ne oikeasti ovat olemassa. Tämänkin vuoksi hotellin ilmainen wifi on mielestäni aivan ehdoton. Ja ne osoitteet kannattaa kirjoittaa itselleen ylös, niin ei sitten tarvitse miettiä paikan päällä, että mikähän se oli. Ei sillä, että niin olisi meille käynyt. Kovinkaan monesti.


Ostokset:

Muistan kaverini kertoneen jo vuosia sitten alekylästä, joka sijaitsee noin tunnin bussimatkan päässä Manhattanilta. Kyseinen kylä on Woodbury Common Outlet, jossa vierailimme toisena päivänä. Paikka on siisti ja viihtyisä, kaupat sijaitsevat pienissä puutaloissa jalkakäytävien varrella. Oikeasti siis kylä, ei mikään alennuslaarihelvetti. Monisakarainen rakenne oli aluksia vähän hankala hahmottaa, mutta kaikki kiinnostavat kaupat tuli käytyä läpi. Tähän reissuun kannattaa varata koko päivä ja reilusti luottorajaa. Teimme itse täällä isoimmat hankinnat, suurin osa liikkeistä myy tuotteita 40-60% alennuksella. Tavara saattaa olla ehkä edellisen kauden, mutta minulle on ainakin aivan sama, onko DKNY:n musta, juuri sopivan kokoinen nahkalaukku tämän vai edellisen seasonin, itse käytän sitä useamman vuoden joka tapauksessa. Vaatteita katselin, mutta en ostanut mitään. En kuitenkaan huomannut, että myynnissä olisi ollut mitenkään rikkinäisiä tai muuten viallisia tuotteita, mistä nuo alennukset johtuisivat.


Woodburyyn kannattaa hankkia bussiliput etukäteen (voit ostaa ne täältä) ja hakea ne viimeistään edellisenä päivänä. Bussi lähtee Port Authorityn bussiasemalta, mutta liput haetaan eri paikasta parin korttelin päästä. Matkustimme heti ensimmäisellä 7.15 lähtevällä bussilla Woodburyyn. Olimme asemalla noin puolta tuntia ennen lähtöä, portille oli ehtinyt kertyä jo jonkin verran jonoa, mutta taaksemme tuli vielä muutama kymmenen ihmistä. Kannattaa siis olla ajoissa paikalla. Woodburyn päästä bussi lähti ennen aikataulun aikaa. Meille ei selvinnyt, oliko se myöhässä vai ajoissa, mutta sielläkin kannattaa siis hakeutua hyvissä ajoin pysäkille, jotta pääsee kyytiin.

Manhattanilla on kaksi Century 21 -alemyymälää, toinen WTC:n lähellä ja toinen Lincoln Squarella. Kävimme vain tuolla WTC:n lähellä olevassa. Myymälä on todella suuri, ja sen läpikäymiseen menisi varmaan vähintäänkin päivä. Katutason laukkuosasto oli kuitenkin melko hyvä, ja liike on piipahtamisen arvoinen. Mitään kovin mahtavaa ei kuitenkaan paikalta löytynyt.

Macy's sijaitsee Herald Squarella ja on ehdottomasti myös käymisen arvoinen. Itsenäisyyspäivän jälkeiset alennusmyynnit olivat juuri sopivasti käynnissä, ja jo alennetuista tuotteista sai vielä 40% lisäalen. Täältä mukaan lähti yksi Guessin käsilaukku $53 hintaan, koska eihän sitä voinut kauppaankaan jättää tuolla hinnalla (ovh $118). Myös useamman kerroksen kattava naistenvaateosasto on aikamoinen kokonaisuus, tosin hinnat designer- vaatteissa ovat paikoitellen melko kovia, aleista huolimatta.

Fifth Avenue on täynnä eri merkkiliikkeiden lippulaivamyymälöitä, joten jo pelkästään senkin kulkeminen tarjoaa shoppailumahdollisuuksia Zarasta ja Aldosta Louis Vuittoniiin ja Tiffanyyn. Kaikki eivät siis ole mitään superkalliita putiikkeja, toki niitäkin löytyy. Myös Madison, Park ja Lexington Avenuet ovat hyviä merkkiliikeiden bongauspaikkoja. Hyviä vinkkejä saa myös vastaantulijoiden paperikasseista, jokainen liike kun pakkaa kovin mielellään ostokset omaan pussiin. Täällä jos missä osataan markkinoida.


Herkuttelu:

Manhattan on täynnä pieniä ja vähän isompiakin kahviloita ja delejä, joiden ikkunat pursuavat erilaisia keksejä, kuppikakkuja ja muita leivonnaisia. Lähes joka korttelista tuntui löytyvän Starbucks, mutta myös Le Pain Quotidien näkyy monessa paikassa (mm. Bryant Park ja Central Park) sekä omalla to do- listallani olleet Magnolia Bakery ja Sprinkles löytyvät. Magnolia sijaitsi hotellimme lähellä 6th Avenuella sekä Grand Central Terminalissa, Sprinkles kuppikakkuautomaatteineen löytyi ylempää Keskuspuiston läheltä Lexington Avenuelta. Pidin enemmän Sprinklesin kuppikakuista, mutta Magnolian Banana Pudding oli maineensa arvoista. Suosittelen! Pullovesi ei sinällään lukeudu herkkuihin, mutta en ainakaan itse uskaltanut juoda hanavettä. Pulloveden hinnat vaihtelevat todella paljon, joten kannattaa vähän silmäillä, mistä sitä ostaa. Edullisimmat taisi löytyä yllättäen Empire State Buildingin lähellä olevista myymälöistä.


Viikonloppuisin kaupungista löytyy monta brunssipaikkaa. Kallein (ja samalla kaunein), johon itse törmäsin, oli Rockefeller Centerissä sijaitseva Rainbow Room, jonka sunnuntaibrunssi maksaa $95. Jos oma lompakko ei ihan tuohon taivu, mutta haluaa herkutella samassa hengessä, ravintolan vierestä löytyy Sixtyfive- baari. Juhlimme synttäreitäni täällä, lasilliset shampanjaa ja kolme jälkiruokaa eivät olleet ihan halvat, mutta meidän kahden kokonaislasku jäi kuitenkin 70 dollarin tienoille. Sixtyfiven suklaamousse on muuten paras, jota olen koskaan syönyt, joten sen kohdalla hinta-laatusuhde ($9) on enemmän kuin kohdallaan! Juomalistalta löytyy myös muuta kuin shampanjaa, ja auringonlaskun aikaan maisemat ovat kerrassaan mahtavat.




Viimeisenä aamuna kävimme brunssilla 230 Fifthissä. Paikka ei tullut meidän parin tunnin vierailun aikana täyteen, mutta meidät istutettiin ikävästi terassin laitamille, puoliksi puskiin ja aivan kiinni kahteen muuhun kahden hengen seurueeseen. Tästä iso miinus, joskin ruoka itsessään oli mielestäni $29 hintaan nähden varsin hyvää. Tarjolla oli mm. Eggs Benedict, omeletit haluttujen täytteiden kanssa, pannukakkuja ja useita salaatteja. Tänne kannattaa ilmeisesti suunnata joko isomman seurueen kanssa, jotta saa oman pöydän tai sitten puolen päivän tienoilla, kun kaikki laitapaikat on jo täytetty.

Kokonaisuudessaan matka oli onnistunut ja ikimuistoinen. Tänne on päästävä uudelleen, ja suunittelimmekin jo seuraavaa reissua talviaikaan, sopivasti jouluostoksia ajatellen. Kunhan Visa saa ensin omat rahansa, voikin alkaa vilkuilla seuraavia lentoja...

New York, I love you.


3. heinäkuuta 2015

Brita-kakku Schwarzwaldin tapaan

Nyt on loma! Loman kunniaksi vein töihin Brita-kakun, se kun on kesäinen herkku ja kivaa vaihtelua ihan perinteiselle täytekakulle. Suhteellisen huonon alkukesän vuoksi kotimaiset mansikat eivät vielä ole parhaimmillaan, mutta (ulkomaisilla) kirsikoilla olen herkutellut jo useasti. Kirsikat päätyivät myös tähän lomakakkuun, johon hain inspiraatiota Schwarzwaldista, eli kirsikka-kerma-tummasuklaa- yhdistelmästä. En välitä kermavaahdosta, mutta vaniljakastikkeesta, rahkasta ja jogurtista saa raikkaan vaihtoehdon. Tästä reseptistä riitää kahteen 22-senttiseen irtopohjavuokaan tai pienelle uunipellille.


75g voita huoneenlämpöisenä
1dl sokeria (Siro)
4 keltuaista
1dl (kakku)vehnäjauhoja
0,5dl perunajauhoja
1-1,5tl leivinjauhetta
3rkl maitoa

Voitele ja jauhota irtopohjavuoat. Jauhotus helpottaa valmiin kakun irroitusta ja auttaa marenkia nousemaan kauniimmin, kun se ei jää vuoan reunaan kiinni. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi. Lisää keltuaiset yksitellen ja vatkaa hyvin jokaisen jälkeen. Sekoita keskenään jauhot sekä leivinjauhe ja lämmitä maitoa hieman, jos se on jääkappikylmää. Kädenlämpöinen riittää hyvin. Lisää jauhoseos sihdin läpi ja maito vuorotellen 3-4 erässä, vatkaa hyvin jokaisen lisäyksen jälkeen. Jaa taikina kakkuvuokiin / kumoa leivinpaperilla vuoratulle pellille ja levitä ohuesti tasaiseksi kerrokseksi. Tämä on ainakin itselleni se eniten hermoja vaativa vaihe.

4 valkuiasta
2dl sokeria (Siro)

Vaahdota valkuaisia kunnes vaahtoon alkaa syntyä pehmeitä huippuja. Lisää sokeri lusikallinen kerrallaan, vatkaa koko ajan. Marenki on valmista, kun vaahto on kiiltävää, jämäkkää ja sokeria ei enää tunnu sormissa. Jaa marenkivaahto vuokiin ja levitä varovasti taikinapohjan päälle. Ruokalusikan kupera pohja on hyvä tähän. Kovin suuria huippuja ei kannata tehdä palamisen välttämiseksi, mutta epätasainen pinta on ominainen Brita-kakulle. Paista kakkupohjia 175- asteisen uunin alatasossa noin 25 minuuttia, uunista riippuen. Jos marenki ottaa kovasti väriä, laske lämpötilaa 150 asteeseen. Marenki kohoaa uunissa, mutta laskee jonkin verran jäähtyessään. Anna pohjien jäähtyä vuoassa / pellin päällä. Reunoja voi varovasti irrottaa hammastikun avulla jo lämpimänä, mutta vuokaa ei kannata avata.

1dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
200g vaniljarahkaa
0,5-1dl paksua kreikkalaista jogurttia (esim. Valio)
kirsikkahilloa maun mukaan (esim. Bonne Maman)
1 litra tuoreita kirsikoita
100g tummaa suklaata

Vaahdota vaniljakastike ja sekoita tasaiseksi rahkan ja kreikkalaisen jogurtin kanssa. Seos saa olla paksua, mutta valuvaa. Pilko kirsikat ja raasta suklaan sileältä puolelta lastuja pitkällä, ohuella veitsellä. Irrota alempi kakkupohja varovasti vuoasta ja leivinpaperista / leikkaa uunipellillä oleva pohja puoliksi ja aseta tarjoilualustalle. Levitä reilu puolet rahkaseoksesta päälle, ja lusikoi hilloa maun mukaan pinnalle. Hillon voi toki myös sekoittaa vaahdon joukkoon. Levitä puolet kirsikoista ja suklaalastuista hillon päälle. Lisää toinen kakkukerros, tiputtele loppu rahkaseos kakun pinnalle ja lisää kirsikat ja suklaa. Brita- kakku kannattaa kasata vasta juuri ennen tarjoilua, jotta se ei ehdi vettyä.


Kirsikoista voi myös jättää osan kokonaisiksi ja dipata ne sulaan suklaaseen. Näin ne ovat valmiita koristeita, kunhan saavat jähmettyä jääkaapissa hetken. Suklaakirsikat ovat kyllä herkkua ihan sellaisenaankin, sillä aina ei jaksa leipoa.

Nyt alkaa suhteellisen armoton pakkaus (ja karsinta,) sillä huomenna reissaan Nefin kanssa Helsinkiin ja sunnuntaina suuntaan viimein Atlantin toiselle puolelle New Yorkiin! Ihanaa viikonloppua, nauttikaa kesästä, se kun ei välttämättä täällä kestä kovin pitkään. Reissukuvia on varmasti luvassa Instagramin puolella. Enkä edes pahoittele niiden määrää etukäteen, koska tätä matkaa on odotettu pitkään ja hartaasti!